niin siis nyt on loma. syysloma. kestää viikon. ei koulua. ei treenejä. pure freedom.
paljon ihania ihmisiä oon kerenny tapaamaan ja täydellisyyspäiviä on kertyny jo monen monta. edellisellä lauseella tarkotan extempore sumppihetkiä hienojen ladyjen kanssa, ehkä parasta ikinä. ja tietty sumppien jälkeen katotaan MTV:ltä jotain tosi typerää sarjaa ja puhutaan paskaa joka ikisestä näyttelijästä. aijai. tässä lomassa on pieni miinus ja se on tuottanu mulle surua ja kaipuuta. täällä kotona hämeenlinnassa.. meillä on siis keittiöremontti.. kaikki kamat on missä on ja voi keijo, eihän tää nyt niin kamalaa oo mutta.. mutta.. pakastin ja jääkaappi on olkkarissa. juu eiks kuulosta just hyvältä, kaikki tarvittava samassa huoneessa, mutta mä ikävöin niitä kahta valkosta jättiläistä nököttämään sinne keittiön synkimpään kulmaan. ne tuo sinne rakkautta ja valoa, toisin sanoen ruokaa :( toivon tosiaan että ne saadaan siirrettyä sinne mahdollisimman pian.. kävin niitä kahta yks päivä ikävöimässä siellä tyhjässä keittiössä.
en tiiä mitä nyt on tapahtunu mutta tällä viikolla oon kattonu Kuolleiden aamunkoiton ja Halloweenin. o.O
herräisäjööses, muutenkin ylisäikky meikäläinen ja sit pitää vie kattoa tollasia. tosta kuolleiden aamunkoitosta näin untakin, että ne zombit seuras meikäläistä ja aina pääsin pakoon mut sittenku ne oli saanu ahdistettua mut nurkkaan ja kuoleman ois pitäny koittaa paljastu että ne oliki näyttelijöitä. hell nööy, HUH. Halloween nyt oli jotain aivan järkyttävää, suoraan sanottuna mä huusin kun pelästyin..ei yhtään pelottanu sen jälkeen kävellä himaan. en ainakaa kävelly puolijuoksua ja vilkuillu taakseni joka toinen sekunti. en todellakaan tarkistanu jokaikistä puuta, että josko siellä takana se saatanan naamaridude ois mua venaamas. en halua että lokakuun 31 päivä koittaa bwyäääääääää.
ihan tähän vielä sanon että yhellä kävelytiellä oli kaks, 2, kaksi vähän isompaa oksaa tippunu puusta siihen maahan. niillä oli varmaan joku parisen metriä eroa. kompastuin ekaan, ja kun kirosin sitä ja katoin murhaavasti taakse jäänyttä oksaa kompastuin siihen toiseenkin. oh dear lord why me ?
odotan sitä päivää kun voin turvallisesti kävellä tiellä.
y0, mirkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti