H O M E

matkasin eilen Hämeenlinna hoodeille, kotiin. ulkona paisto vielä aurinko vaikka oli semi myöhä jo. suoraan sanottuna olin ihan paskana ja väsyny tän viikon wanhojen risteilyn jäljiltä ja ajatus himaan kävelemisestä tuntu älyttömämmältä ku laivan promenaden päästä päähän ryömiminen... jostain kumman syystä kävelin reippaana bussipysäkin ohi ja lähdin patikoimaan. mun kävelymatka olikin miellyttävä ja nautiskelin siitä, että olin taas kotona. näin vielä tuttujakin ja se matka muuttu paremmasta vielä paremmaks. kotiin päästyäni raahasin perseeni olkkarin sohvalle ja rupesin kattomaan sarjamurhaaja dexteriä wouhoo. ikinä en oo kumminkaa sitä kattoessani ruvennu pelkäämään ihan helkutisti mut nyt panikoin ku pieni porsas. mun ainut seura oli meikäläisen phone, joka makas siinä mun viekussa peiton alla kans. halusin soittaa jollekkin että puhelimellekkin tulis lämmin ja rupesin selailemaan sitä. siinä kumminkin sitten tajusin että kaikki läheiset ihmiset on jossain kaukana ja omissa maailmoissaan, pistin siis puhelimen takasin peiton alle. vaikka tää paikka, Hämeenlinna on meikäläisen koti siitä nykyään puuttuu jotain ja nykysin kun täällä oon se puhelin pysyy siinä mun viekussa peiton alla. mun mielestä se on surullista.

tän takia aamulla kun heräsin mun maailma oli mustavalkonen ja pelkistetty.

im at home.

-mirkka

check this out

suosittelen läpi lämpimän jäisen sydämeni tämän videon katsomista minkä tähän alapuolelle nyt linkitän 

noniin ei mulla tässä perjantai-iltana muutakun että piru vie kaikesta puolet.

-mirkka

..and I don't have shoes

wanhojen tanssit.

aka. tyttöjen prinsessapäivä.

justjoo.

taas kerran sovitin tota mekkoa mikä pitäs laittaa niihin tansseihin ( Kallion Lukion wanhat 15.2 ) ens perjantaina ja voi mätä lato sanon minä. jos tarkotus ois näyttää jotenki fiksulta niin epäonnistun siinä hommassa ainakin 100%. entiä mistä tää juttu on tullu että wanhojen tanssit on tyttöjen joku prinsessapäivä, siis joo onhan se sillä tavalla että voi laittautuu ja pistää kermakakun päällensä joo.. mulle tota hommaa ei oo tehty kyllä ollenkaan. haluan toki tanssia ne ja olla itekki jepajeejee mut HAHA juhlamekot. voinko tanssia farkuissa? voitte kaikki sitten nauraa maailman paskasinta naurua kun kirjotan tänne niiden tanssien jälkeen miten mekko on repeytyny ja sääret mustelmilla kompastumisista. bwäääwää ja ne tanssit on ensviikolla, tajusin tänää ja kirosin aikaa joka on menny liian nopeesti. onks mulla yhtään sieluntoveria vai oonko ainut joka valittaa näinkin turhasta asiasta ..

rupesin kirjottamaan taas vaan sen takia että saan valittaa julkisesti.

p.s

en osaa vieläkään käyttää tätä bloggeria ja tehdä järkevän näköstä sivustoa, yritin viikonloppuna vaihtaa tota isoa kuvaa tossa alussa taijotai enkä onnistunu tekemää muuta ku sekottamaan koneeni, joka taas voi johtua mun aggressiivisesta käyttäytymisestä sitä kohtaan. oma oli vikansa kun ei suostunut alistumaan tahtooni. bwyääh

kuninkaan paluu

vou vou vou I'm back you guys!

ziisus jätinpäs tän blogin kirjottamisen dramaattiseen tekstiin HAHA lueskelin huvikseni sen tossa aikani kuluks ja valitan siis siinä mun syysmansennuksesta ja sit vaan katoon täältä. en kuollu. ennemminkin koin valaistuksen tai jotain. meikäläisen elämä heitti kuperkeikan ja parisataa volttia siihen perään, putosin joo pari kertaa ikävästi niskoilleni, mutta jatkoin niitten volttien tekemistä siittä huolimatta. okei whateva pointti mulla nyt siis kumminkin on, että teki mieli taas kirjottaa heeh. niin että kiinnosti tai ei saatan kumminkin taas alkaa jauhamaan kaikkea zhaibababaa tänne, buahah hahaah.
täytin tässä pimeänä aikana 18-vuotta, otin tatuoinnin (sellasen mistä joskus kirjotinkin ja huomaatte varmaan photostakin ) ja yritän edelleen saada itelleni kaikenmaailman proggiksia liittyen meikäläisen coolio juttuihin. kömmähdyksiä sattuu edelleen, päivittäin, kokoajan, ei niistä eroon pääse. jumankekka.
ei mulla oikeestaan muuta heh päätinpäs vaan tulla tänne ilmottamaan tällasen asian, niin että y0 vaan kaikille taas ja wuhiii


mirkka

antaudun

tässä on nyt ollu vaikka kuinka paljon menoa ja meininkiä enkä oo jaksanu liikuttaa nakkisormiani ees kirjottaakseni tänne mitään. enkä kyllä jaksa kirjottaa että mitä oon tehny sillävälin kun en oo kirjottanu. sorry.

mutta nyt tässä tulevaisuudessa on sellasta kivaa kuin tanssiproggiksen ensi-ilta parin viikon päästä, lyhytelokuvafestivaalit joista kerron tarkemmin että mitä meikä siellä oikeen tekee kun aika on sopiva ja autokoulun teoriatuntien autuaat ilot. eilen opin siis että ihmisellä menee n. 1s aikaa reagoida tilanteeseen mutta hämäläisellä menee se 3-5s. siinä vaiheessa kun muuten hupaisa huumorintajuinen vilkas vitsien heittäjä opettaja sanoo tän mulla katos hymy huulilta ja hiukset nousi pystyyn. teki mieli nousta hullunkiilto silmissä siltä tuolilta ja osottaa sitä opettajaa 'you take it back!'. vitsaushan se oli ja muut uskaltautu hieman päästämään nauruntapasia ääniä mutta perkele. kukaan muu ei viittiny puhua siellä luokassa ja kävin sellasta tyhmää kaksinpuhelua sen opettajan kanssa -.-käyn siis autokoulua täällä Helsingissä Sörnäisissä. ilmoitan kyllä että millon mun ajotunnit alkaa niin te ihmiset voitte suojautua kaikenmoisin panssarein jos meinaatte uskaltaa kävellä ulkona.

päätin tässä kolme tuntia kestävän hypärin aikana kun en mitään taas saanu aikaseks että antaudun syysmasennukselle. kun meen kouluun on pimeetä ja kun pääsen koulusta on pimeetä. kokoajan väsyttää ja selkääki taas rupes särkemään kun siinä oli joskus se saatanan tulehdus. masentavaa. tuolla korvan takanakin piilee sellanen ihmeellinen epäluulo joistain asioista ja ikävää pukkaa vaikka kuinka montaa ihmistä kohtaan. tulis nyt vaan sitä lunta niin kaikki (minä) olis onnellisia. tai jos ei onnellisia niin tulis sentään sitä valoa tännekkin synkkään Helsinkiin.

lumi.

mirkka

ylellistä elämää

loma tuli ja loma meni. arjessa ollaan taas uujeeuujee.
koulu jatkuu normaalisti.. thank god mulla on se tanssiproggis tässä jaksossa which means että meikäläisellä on jokapäivä reenejä, eilen päästiin jo itse koreografian harjotteluun jeee! kaikki saa sit tulla tsiigaa meijä näytöksii Kallion Lukiolle kun ne tästä valmistuu, voin pistellä aikatauluja hieman lähempänä h-hetkeä.
hieman ärsyynnyin kun aamulla heräsin vähääsen seittämän jälkeen ja prkl olis kyllä haluttanu jäädä nukkumaan. uuteen koulupäivään sännäten kumminkin sain perseeni ylös ja lähdin matkaamaan koulua kohti. kun sitten pääsin itse THE rakennukseen, huomasin että mun kahden peräkkäisen hypärin lisäksi oli peruttu yks tunti eli hypäreitä hyppäsiki sitte 3 -.-' 9.25 loppu tunti ja seuraavan olis tarkotus alkaa kello 15.00 (sekin tanssia). hieman vittuuntuneena lähdin Espooseen relaxoitumaan. vitutus johtui siitä että nää tällaset päivät on sellasia millon harvoin voisi skipata sen yhden ainoan tunnin ja jäädä näkemään kauniita unia. tänään ei kumminkaan ollut se päivä...
huono onni jatku kun kauppakassi jäi hissin oven väliin ja kassi repes. en tajua miten tää on edes mahdollista koska vannon että seisoin helvatan kaukana niistä ovista ja miten se kassi voi hajota! huonoa tekoa nää nykyajan muovikapsäkit jumankauta. en kauheen mielelläni noukkinu hissin lattialta mun rakkaita mandariineja. fuck you hissin ovet, taas yks asia mun vihauslistaan.

ihanata. meijän kämpän piano oltiin käyty virittämässä ja nyt se on sitten täydellisessä soittokunnossa. oon kauheesti täällä asustellessani kaivannu pianon soittoa ja aina kun meen käymään Hämeenlinnassa soitankin pianoa jokusen tovin. nyt tämäkin puuttuva palanen on sitten saatu korjattua.

fiilistelin hetken aikaa partsilta tota mielentöntä värisekamelskaa. ku kattoo tuolta kaiteen yli suoraa alas noi puun lehdet näyttää siltä ku ne ois tulessa, awesome! 

mirkka

loman lohtua

lomalomalomalomalomalomalomalomaloma.
niin siis nyt on loma. syysloma. kestää viikon. ei koulua. ei treenejä. pure freedom.
paljon ihania ihmisiä oon kerenny tapaamaan ja täydellisyyspäiviä on kertyny jo monen monta. edellisellä lauseella tarkotan extempore sumppihetkiä hienojen ladyjen kanssa, ehkä parasta ikinä. ja tietty sumppien jälkeen katotaan MTV:ltä jotain tosi typerää sarjaa ja puhutaan paskaa joka ikisestä näyttelijästä. aijai. tässä lomassa on pieni miinus ja se on tuottanu mulle surua ja kaipuuta. täällä kotona hämeenlinnassa.. meillä on siis keittiöremontti.. kaikki kamat on missä on ja voi keijo, eihän tää nyt niin kamalaa oo mutta.. mutta.. pakastin ja jääkaappi on olkkarissa. juu eiks kuulosta just hyvältä, kaikki tarvittava samassa huoneessa, mutta mä ikävöin niitä kahta valkosta jättiläistä nököttämään sinne keittiön synkimpään kulmaan. ne tuo sinne rakkautta ja valoa, toisin sanoen ruokaa :( toivon tosiaan että ne saadaan siirrettyä sinne mahdollisimman pian.. kävin niitä kahta yks päivä ikävöimässä siellä tyhjässä keittiössä.

en tiiä mitä nyt on tapahtunu mutta tällä viikolla oon kattonu Kuolleiden aamunkoiton ja Halloweenin. o.O 

herräisäjööses, muutenkin ylisäikky meikäläinen ja sit pitää vie kattoa tollasia. tosta kuolleiden aamunkoitosta näin untakin, että ne zombit seuras meikäläistä ja aina pääsin pakoon mut sittenku ne oli saanu ahdistettua mut nurkkaan ja kuoleman ois pitäny koittaa paljastu että ne oliki näyttelijöitä. hell nööy, HUH. Halloween nyt oli jotain aivan järkyttävää, suoraan sanottuna mä huusin kun pelästyin..ei yhtään pelottanu sen jälkeen kävellä himaan. en ainakaa kävelly puolijuoksua ja vilkuillu taakseni joka toinen sekunti. en todellakaan tarkistanu jokaikistä puuta, että josko siellä takana se saatanan naamaridude ois mua venaamas. en halua että lokakuun 31 päivä koittaa bwyäääääääää.

ihan tähän vielä sanon että yhellä kävelytiellä oli kaks, 2, kaksi vähän isompaa oksaa tippunu puusta siihen maahan. niillä oli varmaan joku parisen metriä eroa. kompastuin ekaan, ja kun kirosin sitä ja katoin murhaavasti taakse jäänyttä oksaa kompastuin siihen toiseenkin. oh dear lord why me ? 

odotan sitä päivää kun voin turvallisesti kävellä tiellä.

y0, mirkka