no sunlight

eilen koulun jälkeen maha murisi sen verran pahasti, että rupesin miettimään kaikkia ihania kotiruokia joita en itse osaa valmistaa. pahempi nälkähän siinä sitten tuli, eikä mua oikeen houkuttanu syödä palanutta/raakaa/liian mausteista/liian vähän mausteista tai muuten vaan pahan makusta safkaa jota olen itse tehnyt, NIINPÄ päätin siis suunnata Hämeenlinnaan. oi menin kotiin syömään äiteen tekemää ruokaa ja ai että maistu hyvältä. kohtasin myös hyvän ystäväni pianon ja jälleennäkemisen riemu oli suunnaton. enpä mä himassa kauheen kauaa viihtyny vaan piti heti lähtee jonnekkin ulos kavereita moikkaamaan. mirkunhan meikäläinen tapas ja lähettiin taas tuulispäinä polkemaan kohti auringonlaskua (kohti myrskyä). jätettiin pyörät kävelykadulle ja suunnattiin torille, koska ilma oli hyvä ja halutti vaan istuskella jossain ja rupatella mukavia. kuitenkin kun saatiin ensimmäiset askeleet siihen torin kivetykselle alko satamaan vettä ja perkule se vaan ylty himokovaks rajuks kaaatosateeks, ainaki melkee, seitan. kiroten ja suomen maata manaten mentiin katoksen alle ja vietettiin siellä melkein kaks tuntia, odottaen että sade loppuis. monet biisit tuli kuunneltua, huolet vaihdettua, räkäset naurut naurettua ja monet monet monet kirosanat huudettua. ah Hämeenlinna. nyt oon kummminkin junassa menossa takasin Helsinkiin päin ja thank god for that. huomenna en näytä näinkin kuolleista heränneeltä hiireltä aamulla kun kerkeen nukkuakkin !

mirkka