lauantai 14. heinäkuuta 2012

never ending journey

loppumattoman tuntunen matka saadaan huomenna päätökseen, kun pikkuset astelee valkoset kaavut päällä alttarille. JES. en oo enää millään lailla vastuussa näistä isosen hommista, thank god.
muistelen viimeviikkoa verta itkien, mutta mun ja Venlan yhteisiä hetkiä meijän kaatopaikkatunkiohuoneessa muistelen eritttäin suurella lämmöllä, ja haluaisinkin jakaa sen nyt kaikkien kanssa.




ei varmaan oo epäselvää kumpi on mun kaappi ja kumpi Venlan.



selvä party rock-kuva.



kun tällanen urhea ritari taistelee mun kanssa, selviin mistä vaan. selätettiin mahatauti, isosten tehtävät, viikon oleilu sovussa samassa huoneessa ja ylämäen kiipeeminen ruokalaan perkele. siinä olikin nyt sitten kuvakokoelma meijän ripariviikon touhuista, kuvaa en pistä enkä kerro kumpi meistä teki tän mut lyötiin vetoa että saadaan viinirypäle pysymään nenässä sillee jännästi. ei siis että se pitäis tunkea sinne nenäään, ei. HAHA! ja toinen meistä onnistu tässä legendaarisessa koitoksessa! näin tasokkaita juttuja siellä oli sittten koko tuon kärsimysviikon ajan. ah love it.

mirkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti