what a beautiful day

Kello soimassa taas 5.30. Joo heräsin iha ilma probleemoja paitsi että.. ku makasin vielä sängyssä, kelasin että miks se kello soi? Eihän sen nyt pitäs soida, nousin istumaan ja mietin vielä hyvän tovin siinäkin kunnes muistin että aaaahaaaa nytton maanantai. Loppuaamun sitten kirosin siinä kiireessä että mikä idiootti miettii aamulla tommosia, ku se vie kallista aikaa.
Pyöräilin sitten siinä aamun ihanassa viileydessä.. steissille. Ainiin ja sillon oiskohan ollu perjantai ku sieltä mistä senyt olikaan casinorannalta vai mikäseo ? Nii sieltä löyty se ruumis, meikä polki pyörällä siitä vierestä sitten, fundeerasin vaan että oisinko nähny sen jos oisin jaksanu kääntää päätäni siihen suuntaan. hyi

Vielä tämmönen mua hauskuuttava juttu, kun joka aamu meen junalla Helsinkiin nään aina niitä hienoihin pukuihin pukeutuneita (luultavasti ihan varakkaita) miehiä ja naisia. Siellä junassa ne sitten nukkuu mahat pystyssä kaksoisleuat vilkkuen ja kuola valuen koko matkan, ja kun ne herää ne suoristaa pukunsa ja ottaa niin tärkeenä niiden salkkunsa ja marssii ulos. Tällanen ei-todellakaan-varakas-opiskelija naureskelee siellä niille kun ne näyttää niin hauskoilta, eheheh on mullaki huvit.

Alotan koulupäiväni sitten kiipeemällä ton tuskasen Porthaninkadun ylös. Haha no en tosiaan, meen sen ratikalla. Joudun kyllä valitettavasti melkein hikoilemaan ennen kun pääsen tunnille, koska pitää kavuta nää hirveet portaat ylös.

Tän jakson tunnit on kivoja ku mulla on kaikkia niitä aineita joista tykkään tosi paljon ja voin sanoo, että oon oikeesti oppinukki aikas paljon. Kai sitä nyt oppii kun tekee kaikkea tällasta siellä.

Tohon ekaan kuvaan liittyy nyt tarina. Ida ja Rebekka alotti kasvisviikon which means että ne ei saa syödä mitään muuta, kun kasviksia. Eka olin iha messissä, kunnes tajusin että helvetti mähä kuolisin, tarviin lihaa! Seuraan vahingonilosena tän viikon ku ne näkee nälkää babyporkkanoidensa kanssa.

Kolmesta neljään mulla oli liikkaa ja hallelujah -.- oli spinning tunti. Ku näin sen huoneen mikä oikee huus, että sä tuut hikoilee nii hemmetisti täällä ja ne pyörät, ajattelin että seuraava tunti tulee olemaan mun pahin painajainen.

Ei se nyt sit loppujenlopuks ollukkaa niin kauheeta.

Rättiväsyneenä ja nälkäsenä kuuntelin koko junamatkan kotiin mun vastapäätä istuvan parin riitelyä. Nää junamatkat on kyllä sellasta herkkua että huhhuh. Yritin nukkuakin mut tiettekö ku just on nukahtamassa ja lihakset rentoutuu nii ne sillee sätkähtää. No meikähän siinä sätki ku mikäki idiootti, eihän siinä sitten kehtaa hermannikaa nukkua.

Ku olin saanu tarpeekseni niistä kahesta sankarista, menin venaa sinne alas ovien luo että ollaan perillä. Siinä tylsyyksissäni otin ittestäni erittäin rumia kuvia ja ku käännyin nappaamaan mun kassin maasta, huomasin että mun takana on monta ihmistä huvittunu ilme naamoillansa. Olihan se nyt sitten kauhean noloa.

Kotiin päästyäni olin tosi ilonen (kuten ekasta kuvasta huomaa), että selvisin taas yhen päivän, niin ja iloitsen nyt siis mun kivasta uudesta popparikulhosta!

http://www.youtube.com/watch?v=AoATQO82k-k&feature=related

Anteeksi hirmu romaanista

mirkka